Kenties auttaa, kun myöhemmin muistaa, miten vaikeaa ja tuskaisaa tämä oli, ainakin hetken muistanee ;)

Mutta kyllä nyt on jämähtänyt ja kovin, ihan pidemmälläkin tähtäimellä. En anna itseni päästä helpommalla, ennen kuin paino on siellä 55 kg tai alle (ja sitten toivottavasti myös pysyy siellä).

Täytyy kehaista vähän itseäni: Olen aloittanut iltaisin ihanat kotijoogat ;) Näin yritän pysyä vetreänä vastapainoksi istumatyölleni. Tätä täytyy ehdottomasti pyrkiä jatkamaan! Lenkeille yritän päästä edes joskus, vaikka kerta viikossa. Maanantaina kävin pojan kanssa niin, että poika taas pyöräili ja minä kävelin reippaasti, isompi oli silloin harrastuksessaan.

Tässä olisi nyt vielä edessä lopputsempit ennen tasaisempaa eloa. Olisi syytä lie ottaa itseään niskasta kiinni.

+7 kg sitten mun ongelmakohta oli vatsa. Siitä on nyt selvästi lähtenyt kaikki, mikä on lähteäkseen. Enempää ei irtoa (niin siis varmasti kiinteyttä saisi jumppaamalla, mutta painoa pudottamalla ei lähde enempää). Vatsa on taas solakka, mutta ei siis kovinkaan kiinteä. Nyt mitkä lähtee, lähtee ja on jo pari viikkoa lähtenee yhtä aikaa rinnoista, lantiolta ja reisistä. Reisistä saisi lähteä vielä lisääkin, mutta rinnoista ja ja lantiosta ei. Tästä syystä lopetan tämän urakan kohta. Toivottavasti jaksan kuitenkin käydä lenkillä ja jumpata vielä talven ylikin! Sekä syödä tietysti terveellisesti.

Jatkossa täytyy yrittää pitää huolta, että paino pysyisi tuossa 55 kg hujakoilla. Pidän varmaan tätä blogia vielä muutaman viikon, niin näen miten saan painon pysähtymään ja pysymään suht vakaana (voin kuvitella että hankalaa alkuun).

Tänä iltana on koko perheen ja etenkin lasten pitkään odottama perheen yhteinen leffailta kotona! :D Katsotaan piirrettyjä ja herkutellaan. Nyt jo voi taas vähän herkutellakin, kunhan ei anna sen riistäytyä käsistä ;) ts. kunhan ei jatkuvasti sitä tee!

Flunssasta on toivuttu ja arki pyörii jo ihan täysillä kesän jäljiltä...

Vielä näyttäisi siltä, että pari kiloa haluan pudottaa kyllä vielä lisää. En halua olla niin laiha, että ihmiset kyselee syönkö tarpeeksi (joskus näin oli, teininä painoin ihan luonnostani noin 47 kg ja paino ei meinannut siitä millään nousta, tuo oli niin vähän, että tuli noita kyselyitä syömisistä jne, vaikka silloin pystyin syömään paljon herkkuja lihomatta yhtään). Itse asiassa koko aiemman aikuisiän herkut on kuuluneet tiiviisti elämääni, juuri koska en niistä aiemmin ole lihonut. No nyt lihon, joten eivät kuulu enää.

Yksi päivä mieheni kanssa maisteltiin muutama tyttäremme mummilta saama sipsi. Yäk, jäi ihan sellainen rasvakelmu suuhun siitä. Miten me ei aiemmin ollakaan sitä rasvakelmua huomioitu, vaan pussillinen sipsejä on mennyt kevyesti per ilta per aikuinen?! Oikeasti aika järkyttävää. Näin todettiin ja otettiin naposteltavaksi appelsiinit ;)

Yritän huomisaamuna  muistaa punnita! Nyt olen jo työpaikalla, joten ei onnistu enää tältä päivältä.