Selkeästi syöminen on ollut mulle suuri mielihyvän tuottaja lähiaikoina. Tuntuu suorastaan ankealta kun ei voikaan enää mässyttää kaiken aikaa kaikkea kivaa. Olen yrittänyt jankata itselleni, että muitakin kivoja asioita elämässä on...

Haasteita on viikonloppu pullollaan... shoppailureissulla sorruin napsaisemaan lapsilta 1 kananugetin ja ehkä 15 ranskalaista. Mökillä käydessä söin 1 grillatun makkaran ja 2 aivan ihanan herkullista possupihviä, hitusen popkornia, jokusen karkin ja suolatikkuja. Muuten olen syönyt terveellisesti, kaurapuuroa, kotiruokaa jne. Aamu/iltapalamuroista tosin en ole täysin luopunut, enkä aiokaan. Suklaamurot on mun pahe. Itse asiassa en edes tiedä miten lihottavia ne on, aion niitä silti jatkossakin syödä, kohtuudella.

Olen ajatellut, että voisin nyt laihiksen ajan syödä 4 ateriaa päivässä, onko se liian vähän? Tämä menisi kätevästi niin että aamupala klo 6.30 aikaa, töissä lämmin ruoka /ruokaisa salaatti tms 12 aikaan, kotona klo 17 aikaan lämmin ruoka ja iltapala vielä klo 20 mennessä.

Pientä tasapainon hakemista on kyllä ollut. Välillä on ollut liian kova nälkä ja syöpöttelymielihalut on kovat. Eikä yhtään auta se, että kuukautiset lähestyy (ensi viikolla alkanevat) ja makeanhimo alkaa kierron lopun myötä nousta, kuten tavallista. Huoooh. Huomenna lisäksi on tiedossa juhlat joissa aion todellakin syödä kakkua yms, se sallittakoon juhlahetkinä!

Tänään en ole käynyt lenkillä, kuten muina laihispäivinä. Pompin kuitenkin lasten kanssa jonkin aikaa trampoliinilla ja hyötyliikuntaa on myös jokusen verran tullut.