Laihdutus/elämäntaparemontti alkoi tiistaina. Nyt on perjantai. Kertaakaan en ole vielä repsahtanut, mistä olenkin hyvin ylpeä.

Tunteet on olleet kovin pinnassa. Jotenkin ajattelin tämän olevan helpompaa. Siis mullahan on aina ollut loistava itsehillintä, nyt ottaa kuitenkin lujille. Pari kertaa olen ollut ihan lähellä repsahtaa, mutta itsehillintä on sittenkin pitänyt.

Vähän väliä tekisi mieli ottaa naposteltavaa, sekä jatkuvan pienen nälän (vatsa on selkeästi ihmeissään kun jatkuva ruoantulo on lakannut), että tottumuksen takia (jatkuva napostelu oli jo piintynyt tapa).

Olen myös käynyt läpi itseinhon tuntemuksia. Oikeasti, miten tässä on voinut käydä näin? Jep, tiedän ettei tämä ole vielä pahakaan. Moni ei edes laihduttaisi näissä mitoissa, mutta mulle tämä on paha. Koskaan ennen en ole joutunut painoani tarkkailemaan ja nyt olisin varmasti paisunut helposti vaikka 100-kiloiseksi jos en olisi herännyt ajoissa. Muiden kiloissa ei ole vikaa, olen kriittinen vain omiani kohtaan.

Ajatukset pyörii koko ajan ruoassa. Koskaan aiemmin ei näinkään ole ollut, vaan ennen olen huoletta pistellyt suuhun mitä on tehnyt mieli.

Mun laihis ei ole ns. erityisdieetti. Sellaiseen mulla ei riittäisi jaksaminen, ehtiminen eikä mielenkiinto. Tämä on peruselämäntapamuutos: Lisää liikuntaa, jatkuva mässytys pois, terveellisempää syötävää. Eli kohti normaali-ihmisen elintapoja...

Lenkeillä olenkin nyt alkanut käydä ihan kivasti. Kun vaan pysyisi tahti siinä, että vähintään pari kertaa viikossa lenkkeilisin! Nyt alkuinnostuksissani olen käynyt joka ilta lenkillä.

Vaa'an mukaan näyttäisi siltä, että olen jo kolmessa päivässä laihtunut kilon? Luultavasti johtuu normaaleista vaihteluista, mutta tämä on kuitenkin erittäin kannustavaa. Virallisen punnituksen ajattelin pitää kerran viikossa, tiistaisin, mutta en malta olla tekemättä "välimittauksia".