Laihdutuksesta on tullut rutiini. Tämä menee jo todella helposti verrattuna alun sekasortoiseen tasapainon hakemiseen. Olen löytänyt ne minun kehoni jutut, joiden avulla minä laihdun ja kiinteydyn (ainakin nyt tuntuu siltä, että olen löytänyt, voihan asiat taas muuttua...). Alun krooninen makeanhimo ja rasvaisenhimo ovat väistyneet ja nykyään pystyn syömään jonkin verran epäterveellistäkin jäämättä ahmimiskoukkuun. Itse asiassa, ei edes tee mieli ahmia megapussillista sipsejä tai paria suklaalevyä... Marjat ja hedelmätkin maistuu enemmän rutiinilla ja hyvänolontunne ei enää todellakaan seuraa ahmimista vaan terveellisiä elämäntapoja. Ts. asiat on alkaneet normalisoitumaan.
Kropan mallikin alkaa palautua tasapaksusta löysästä hyllyvästä pökkelöstä siihen vanhaan, mitä se joskus oli. Mulla oli aina ennen todella hoikka vyötärö ja nyt se on pikkuhiljaa muotoutumassa takaisin, mieskin on tämän huomannut ja ylistänyt ;)
Muutamia jippoja, jotka mulla toimii erityisen hyvin:
- Syöminen täytyisi mulla jaksottaa niin, että eniten syön aamulla ja aamupäivällä ja siitä pikkuhiljaa kevennän kohti iltaa, tällä on selkeästi ollut tekemistä sen kanssa miten tasaisesti ja hyvin laihdun.
- Syödä pitää sen verran, että syömisen jälkeen on nälkä poissa mutta silti kevyt olo, ei ähky eikä täyteen tupattu.
- Liika nälkä on pahasta (altistaa ahmimiselle ja elämän muuttumiseksi kurjaksi eikä edes edistä laihtumista), kevyt pieni nälkä ruokailujen välillä on ok ja hyvästä.
- Liikunta on kaiken A ja O. Mitä enemmän liikun, sen kauniimmaksi kroppa muotoutuu ja sitä helpommin laihdun! Jostain luin, ettei liikunta laihduta vaan kiiteyttää, mutta mulla se tekee selkeästi molempia, sekä laihduttaa että kiinteyttää. Eikä tarvita edes mitään hillittömiä treenejä, vaan jos päivittäin voisi liikkua sen verran että hengästyttää ja jaloissa tuntuu niin olisi todella hyvä juttu jo! Ehkä kaksi kertaa päivässä tuollainen hengästyminen ja "puuh puuh, en jaksa enää" -tunne olisi ideaali, mutta olosuhteiden tähden (tähän on niin helppo vedota) olen tyytyväinen jo siihen yhteen kertaan päivässä (joskus en onnistu edes sitä yhtä liikuntakertaa tekemään ja silloin tulee jotenkin huono mieli... joskus siis käytännössä istun/makaan koko päivän muutamia askeleita lukuunottamatta, ei hyvä ja tiedän sen jo hyvin).
Tasapaino on siis tällä hetkellä löytynyt ja sisäisesti osaan pyrkiä kohti terveellisyyttä ja terveellisyydestä tulee nyt hyvä olo (näin ei siis alkuun ollut).
Uusi tasapainon hakemisen vaihe tulee varmasti eteen viimeistään siinä vaiheessa kun laihdutus loppuu: Sitten pitää löytää sellainen keskitie, ettei enää laihdu, muttei lihokaan. Varmaan vaikeaa ja pitänee jatkaa siis painon tarkkailua vielä laihiksen jälkeenkin.
Kaikkia uusia laihduttajia tahtoisin tsempata näin: Kestä alkuun pieni hetki kerrallaan! Jos repsahdat, älä totaalirepsahda vaan jätä repsahdus mahdollisimman pieneen. Joka hetki ja päivä helpottaa (toki joskus tulee hetkellisiä taantumia, niin kuin painokin kehittyy aaltomaisesti niin myös mielialat, mutta suuntaus on koko ajan kuitenkin selvä jos ei anna periksi!) ja sitten kun pääsee tähän rutiinivaiheeseen niin tämä on todella antoisaa puuhaa, tuo elämään sisältöä ja hyvää mieltä sekä sopivasti haastetta ja tunnetta siitä, että pitää itsestään huolta, sitä kautta itsearvostus/itsetunto tuntuu kasvavan jne.! :) Selviä alusta pienin askelin niin sitten jossain vaiheessa pääset tähän palkitsevaan vaiheeseen!
Niin, tämä vaihehan on palkitseva sekä puntariin katsoen (lähteneet kilot ja suuntaus alaspäin), peiliin katsoen (kauniimpi, kiinteämpi vartalo), että päänsisäisesti (uudenlainen hyvä asenne terveyteen ja painonhallintaan ja iloa ja energisyyttä).
